Vilahtaen ohi menevi

Tällä viikolla Prismassa käydessäni järkytyin pahanpäiväisesti, kun puutarhapuolelle olivat ilmestyneet punaisen eri sävyissä leiskuvat syklaamit. Eihän me nyt mitenkään vielä tuossa vaiheessa vielä voida olla?! Takaisin varastoon!

Tämän hiljaiselon aikana olemme saaneet paljon aikaiseksi.

Olohuone sai mittumaarin tietämillä uudet tapetit. Myös pukuhuoneen on tarkoitus saada seinäpaperit pintaan parin seuraavan viikon aikana.

Ulko-ovi sai täysin uuden värin pintaansa.

Talvehtineista pelargoneista tuli muutamalla ravinnetikulla aikamoisia monstereita.

Viime vuonna aloittamani lavapuutarha muokkautui aivan uuteen uskoon.

Pihan hiljaista puskittumista on saatu estettyä raivaamalla paljon tuoksuvattua ja pihlaja-angervoa. Tällä hetkellä olen häviämässä angervolle 6-0, mutta Mies on luvannut hälyttää paikalle kaivurin.

Varsin rämäisessä kunnossa olleet marjapensaat kevenivät huomattavasti kasvukauden alussa, kun kävin heilumassa niiden kimpussa oksasaksilla.

Pihasaunan maalausprojekti on aloitettu, kenties saamme sen päätökseen tämän vuosikymmenen aikana.

Tiedossa on vielä ainakin sisäeteisen/porrastilan täysi uusiminen sekä isoisoäitini peruja olevien kangaspuiden kokoaminen nukkuma-aittaan. Jälkimmäisestä en voisi olla enää enempää innoissani! Kenties jo ensi kesänä pääsen paukuttamaan meille ensimmäisiä räsymattoja!

Vaikka kaikki tuntuu menevän ohi todella nopeasti, on tämä kesä silti tuntunut pitkältä. En sano, että odottaisin vielä talvea, joka tuntuu kolmesti niin pitkältä kuin kesä, mutta olen saanut jutun jujusta kiinni taas paremmin. Monesti olen löytänyt itseni istuskelemasta pihalla miettien miten ihanassa paikassa me juuri nyt olemmekaan. Miten kiitollinen olen Miehestä ja hänen perheestään sekä siitä, että saan olla osa kaikkea sitä ja samalla tätä.

Kesän remonttisuunnitelmat

ulkoeteinen

Vaikka Kajaanissa on viimeisten päivien aikana leijunut suuri takatalven uhka, on toukotyöt aloitettu ja kesän remonttisuunnitelmat jo pitkällä.

Pihalla olen häärinyt sellaisten ihan nopee pikkuprokkisten äärellä kuin kivillä täytetyn vesielementin muuttaminen nurmikoksi, kasvulavapuutarhan perustaminen, vanhan kukkapenkin tuhoaminen ja uudistaminen sekä lehtikompostin perustaminen. Näiden lisäksi olen iltapuhteinani heiluttanut haravaa perin ansiokkaasti hyvin monena iltana (ja löytänyt sen myötä selästäni ihan uusia lihaksia) ja siinä samalla katsonut etupihalta kaadettavat puut. Toisin sanoen olen aloittanut uuden projektin, kun vanha on alkanut kyllästyttää – kuinka kätevää!

Kesän aikana talossa olisi tarkoitus saada yläkerran pikkukammari ja käytävä remontoitua. Pikkukammarissa tehdään samanlainen muutostyö kuin makuukammarissakin eli pinnat uusitaan lattiasta kattoon. Hallitsevina elementteinä on todennäköisesti sininen Rantakukka sekä vaalea sormipaneeli. Alakerrassa remontti jatkuu ulkoeteisessä, jonne aion iskeä ainakin tapetit. Tapetin kaveriksi tulee tumma matala panelointi, mutta sen valmistumisesta kesän aikana en lupaa yhtään mitään.

Ulkosaunan ja sen yhteydessä olevan vierastuvan kunnostus olisi myös tämän kesän tehtävälistalla. Ulkoverhoilu olisi tarkoitus huoltomaalata ja vierastuvan ilmettä kohentaa. Mökki sattuu vaan olemaan tällä hetkellä sen verran roudasta vinkuralla, ettei vierastuvan ovi vielä aukea tai saunan ovi mene kunnolla kiinni…! Myös talon yhteydessä olevan terassin kaiteet pitäisi maalata, mutta sehän nyt on ihan nopee pikkujuttu.

Mies taktikoi ja lähtee kesäksi komennukselle 250 kilometrin päähän eli saan härvätä täällä halutessani yöttömät yöt ympäri häiritsemättä ketään. Talvella sitten taas nukutaan.

 

Mutta mitä talo haluaa?

IMG_7369

Remontin luonne on ajan saatossa muuttunut. Enää ensisijaiseksi ei mene se mikä on itsestä ihana tapettikuvio, väri tai kuosi tai se mikä on tällä hetkellä trendikästä. Voisi sanoa, että olen kasvanut remppamuijana jo aika paljon.

Olen samaan aikaan erittäin tuskastunut remontin hitaasta etenemisestä ja toisaalta myös hyvin kiitollinen siitä. Jos taloudellinen tilanne olisi ollut toisenlainen, olisimme teettäneet työn äkkiä ulkopuolisilla ja päättäneet nopeasti sillä hetkellä kivoilta tuntuvia asioita. Se olisi ollut kamala virhe!

Mitä enemmän olen verkkoa selannut, sen tarkemmaksi olen tullut. Sen sijaan, että miettisin mitä me haluamme, olenkin alkanut miettiä mitä talo haluaa. Minä esimerkiksi haluaisin kovasti sisäeteiseemme Bårastapeter:in vihreää Zarah:ia. Meidän talomme ei todellakaan halua sitä. Se ei sovi sen henkeen mitenkään. Olen myös luopunut aika monista valkoisista paneeleista alakerrassa. Uskon sen olevan hyvä juttu – ja jopa vähän rohkeaa.

Välillä välilehdet on suljettava ja palattavat taloon mielikuvissa. Muistella sen henkeä ja tunnelmaa. Miettiä mitä se haluaisi sanoa, millaisia tarinoita kertoa. Ei se aina helppoa ole ja olen esimerkiksi viettänyt luvattoman paljon aikaa selaten erilasia katto- ja lattialistoja miettien missä kohtaa talomme huutaa TÄSSÄ SE ON. Hullu remppamuija!

(Kuvan maalimalleja kävin pällistelemässä viime kesänä ainakin kolmesti Porin rakennuskulttuuritalo Toivossa ja Korsmanin talossa. Kohdetta voin suositella niin aikuisille kuin lapsillekin – kaikille riittää nähtävää ja koettavaa!)

Remontti: missä mennään, mitä tuleman pitää?

21.34.53

Jokaiselle joskus remontoineelle tuttu tunne: remontti tulee ulos korvista ja meinaa saada päänkin räjähtämään. Kesällä sain maalattua makuukammarin katon, sinne johtavan käytävän paneelit ja alakerran sisäeteisen katon ja paneelit. Siinä vaiheessa valkoista maalia oltiin vedetty niin reippaalla kädellä, että keittiön katto ja paneeliseinä päätettiin jättää puupinnalle. Menasi valkoinenkin alkaa tulla korvista ulos!

Mies on isänsä kanssa alkanut touhuamaan muurin ja sitä ympäröineen hiekkaeristelaatikon parissa. Salaa toivon, että laittaisivat kattoonkin puuttuvat paneelit. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Muuri on saamassa kerroksen antiikkilaastia ja ovellinen seinä levytyksen. Hiihtolomalla jatkunevat siis viimeisten tapettivuotien kiinnitykset.

Makuuhuoneen vieressä olevan huoneen kanssa olen ajatellut pikkuisen oikaista ja paukuttaa kattoon kiinni valmiiksi valkoiset paneelit. Maalaaminen lähinnä yököttää tällä hetkellä. Se soppi on onneksi reilusti makuukammaria pienempi, joten seinien pahvittamisen pitäisi sujua kokeneilta konkareilta jo nopeammin. Tapettikin on valittu ja se on Pihlgren & Ritolan Rantakukka sinisenä. Tällä tapettivalinnalla päätettiin kunnioittaa vanhaa ulkoasua, vaikka kaikki sininen tuntuu tällä hetkellä lähinnä ellottavalta.

Asia johon sen sijaan haluaisin joutuin päästä kiinni on tuvan pahvitus ja tapetointi! Pihlgren & Ritolan Appelsiini odottelee portaikon alla seinälle pääsyä ja ihanaahan se olisi saada tupaan oikein seinäpaperit! Appelsiinin kaveriksi on suunniteltu valkoista helmipaneelia, jottei kuvio ala hyppiä silmissä. Lattiaksi alakertaan tulee luultavasti vinyylilankku, sillä muovimattoja taloon asennettaessa on tehty sellaisia ratkaisuja, jotka tekisivät puulattian asentamisesta turhan työlästä.

Kaikki hauska ei kuitenkaan voi olla aina prioriteettilistan kärjessä, vaan todellinen tarve olisi vaihtaa yläkerran ikkunat joita ei enää saa ollenkaan kiinni sekä eteisten välinen ovi. Tällä hetkellä nimittäin lämmitämme sähköpatterilla ulkoeteistä, joka muuten menisi pakkasen puolelle, ja koska väliovi on pahvia se päästää kylmän sisälle! Ei niin mittään järkee!

Omakotitalo auttaa hetkessä elämisessä

temp-for-output-3 3

Minulla on tapana elää aina askel huomisessa, ensi viikossa tai ensi kuussa. En sano, että se olisi huono asia, sillä harvemmin talvi pääsee yllättämään tai joulu kolkuttelee ovella vailla minkäänlaisia ennakkovalmisteluja. Välillä kuitenkin sitä huomaa elelevänsä huomisessa niin vahvasti, että nykyhetki jää vähemmälle huomiolle.

Olen nyt asunut Miehen kanssa puutalovanhuksessamme puolisen vuotta. Tämän syksyn myötä olen myös nähnyt kertaalleen kaikki Kainuun vuodenajat ja ne ovat kaikki olleet epätyypillisiä: talvi oli lumisin vuosikymmeniin, kevät kesti vain hetken ja sitten tuli lähes loppumaton kesä.

temp-for-output-1 3

Keväällä jännitimme lumien lähtemistä ja seurasimme, mistä piha sulaa ensimmäisenä. Rapsuttelimme kukkapenkkejä ja irroittelimme talven törröttäjiä. Alkukesästä perustimme kasvimaan, istutimme mukulat, sipulit ja siemenet sekä päivitimme talon sisustusta. Kannoimme joka ilta ämpäritolkulla vettä kasvimaalle ja innolla seurasimme kuinka ulkoeteisessä olleet tomaatintaimet kurottelivat kohti korkeuksia ja kasvimaa alkoi vihertää. Loppukesästä pääsimme keräämään satoa: mansikkaa, perunaa, salaattia, sipuleja, porkkanoita ja minttuja. Nurmikko piti leikata kesän aikana maksimissaan kuudesti.

Alkusyksystä uunia piti alkaa herätellä alkavaan lämmityskauteen ja sisä- ja ulkoeteisen välinen ovi oli suljettava lopullisesti. Perennat ja marjapensaat lannoitettiin. Syksyllä kasvimaasta nostettiin viimeiset rivit perunaa ja porkkanaa, tilattiin polttopuut talveksi, vaihdettiin pelargoniat kanerviin ja piilotettiin liki 70 syyssipulia pitkin pihaa sekä kylvettiin kahta erilaista perhosniittyä ja yksi mansikkapaikka.

temp-for-output-2 3

Omakotitalo on auttanut minua elämään enemmän tässä hetkessä, sillä kausittaiset työt osittain pakottavat siihen. Jokaiseen vuodenaikaan kuuluu omat hommansa: keväällä kylvöt, kesällä ylläpito, syksyllä sadonkorjuu ja talvella talon lämmitys ja lumityöt. Omakotitalo on antanut minulle myös hyvän syyn suunnitella tulevaa: koska hankitaan omenapuita, milloin tehdään kukkanpekkejä, minne kannattaa istuttaa syyssipuleita ja millaisissa ryhmittymissä.

Täällä eivät hommat lopu koskaan: on 1-vuotissuunnitelmaa, 5-vuotissuunnitelmaa ja 10-15-vuotissuunnitelmaa. Ja silti niin paljon tehtävää juuri tässä hetkessä.