Vuosi yhdessäeloa – kuis huiskii?

Totta tosiaan siitä jo reilusti yli vuosi, kun siirsin kirjani lopullisesti tänne Miehen nurkkiin. Yhteiselomme alkoi sillä lailla vekkulisti, että kun mittarissa oli 26 yhdessä asuttua päivää kysyi armas avopuolisoni voisiko hän lähteä työkomennukselle satojen kilometrien päähän määrittelemättömän mittaiseksi ajaksi. No tietty! Siinä sitten kesä eleltiin leppoisassa etäsuhteessa minun pitäessä torppaa pystyssä ja polut tallattuina Miehen painaessa töitä siellä jossain.

Haastavinta vuodessamme olikin Miehen paluu komennukselta. Molemmille oli kehittynyt omat arkensa ja rutiininsa, joten jonkin aikaa törmäiltiin toisiimme omine arkinemme ja hermostuttiin milloin mistäkin. Tuntui siltä, että joko oli itse tiellä tai sitten se toinen oli. Yhteinen taajuus tuntui olevan ihan hukassa ja samalla minulla oli omat haasteet uudella työpaikalla.

Paljon ja monia asioita ollaan tässä vuoden aikana puitu. Aiemmista parisuhteista jääneitä mörköjä on nostettu pöydälle ja vanhoja märkiviä sydämen haavoja kipeästi uudelleen avattu, puhdistettu ja hoivattu. Yhdessä mietitty miten tästä nyt taas selvitään yhdessä ja aiempaa vahvempina. Joskus on tyydytty siihen, että on vain selvitty yhdessä. Vahvuus on saanut tulla sitten perässä, jos on ollut tullakseen. Väärinymmärryksiltä emme vieläkään ole täysin välttyneet, vaikka olemme pyrkineet lopettamaan olettamisen ja mieluiten puhumaan asioita. Joskus se kuitenkin on vaikeaa, sillä oikeaa hetkeä ei näissäkään asioissa näytä koskaan olevan.

Olemme kuitenkin edistyneet paljon. Tehneet yhdessä muutoksia parempaan ja tunnistaneet omia ja toisen heikkouksia. Opetelleet parempia tapoja käsitellä erimielisyyksiämme, mutta myös tunteitamme. Olemme vuoden aikana tulleet toisillemme arkisemmiksi, mutta myös vahvemmiksi, meiksi.

Uskon tulevan vuoden olevan monella tavalla helpompi. Arki on asettunut uomaansa, työ- ja siviilielämä tasapainottunut mukavaksi kokonaisuudeksi, torppa viimeisiä puserruksia vaille valmis ja elämä muutoinkin lokoisan leppoista. Voin ilolla todeta, että meillä menee hyvin ja tunnen Miehestä ja elämästä tällä hetkellä runsaasti kiitollisuutta.

Heihei hetkeksi ihana puutaloelämä

temp-for-output-1 4-2

Huomenna arkeemme tulee täyskäännös, kun minä palaan teoriaopintojen pariin Lappeenrantaan. Eläimet jäävät vielä Miehen hoitoon loppukuun ajaksi, sillä syyslomalla tämä tyttö karkaa jälleen etelään. Etäsuhteilun tuomat mahdollisuudet ovat saaneet myös Miehen miettimään komennusmahdollisuuksia uudella tavalla.

Meidän puutaloarkemme on ollut rauhallista ja hyvää siitä lähtien, kun minun harjoitteluni alkoi ja Mies lähti komennukselle toiselle toimipisteelle, jossa työvuorot ovat inhimillisemmät. On ollut selkeä itsestään muotoutunut rytmi ja pala palalta etenevä makuukammarin remontti. Yksi seinusta on vielä tekemättä, se vaatiikin sipauksen laastia, pätkän kuitulevyä ja kolme vuotaa tapettia. Lattiaa tullaan toivottavasti tekemään vuoden vaihteen jälkeen koko yläkertaan.

Koirasta ja bonuskissasta tuli muutaman päivän jälkeen jo tuttavat, mutta kissat keskenään eivät vielä tähän päivään mennessäkään tiedä mitä olisivat. Arki on täynnä alakerran ja yläkerran välistä jahtaamista, sinkoilua, tassulla toisen poskelle kopaisemista ja välillä aikamoista metelöintiä. Miehen on välillä ollut vaikeaa sopeutua siihen, että koira haluaa olla mukana kaikessa menossa eikä koirakaan aina tiedä lähteäkkö Miehen kanssa aamupissalle vai odottaakko mieluummin minua.

Tulen kaipaamaan uunin pöhinässä opparin kirjoittamista, toisen seuraa ja lämmintä kylkeä vuoteessa, pihasaunaa ja omaa pihaa. Tulen kaipaamaan vähän jopa sitä, että aamuisin sängystä noustessa varpaat ovat jäässä ja ensimmäinen ajatus on vain löytää villasukat.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että jo heti maaliskuun lopussa me palaamme taas pidemmäksi aikaa. Ja ehkä silloin makuuhuone on lattiaa myöden valmis! Ehkä saan aamuisin laskea jäätyvät varpaani uudelle, sileälle puulattialle ja seurailla kuinka lumi hiljalleen sulaa paljastaen altaan krookuksien ensilehdet ja suloiset lumikellot.

Yhdessä vai erikseen eli rahat ja parisuhde

temp-for-output-1 7

Minun ja sinun, meidän vai sekä että?

En ollut aikaisemmin tarkemmin ajatellut parisuhteen raha-asioita ennen kuin luin Juliaihmisen kirjoituksen aiheesta. Tai olin toki, hyvin pinnallisesti ja yksinkertaisesti. Aikaisemmin olin pitänyt sitä jonkinlaisena suomalaisena normina, että rahasta nyt vaan tulee sanomista. Mutta eihän sen nyt niin tarvitse mennä!

Meidän taloudessamme Mies tienaa kolmanneksen ellei jopa puolet enemmän kuin minä. Toivon, että tulevaisuuden yrityskuviot tasoittaisivat kuviota ajan saatossa, mutta se on toinen juttu se. Näillä kuitenkin mennään ja olenkin hiljalleen makustellut mikä olisi meille toimivin taloudenpitomalli.

Meillä on yhteinen taloustili, jonne tällä hetkellä kerätään vain bonuksia. Tulevaisuudessa kuitenkin tämä on se tili, jonne molemmat heittävät X % palkastaan. Yhteiseltä taloustililtä maksettaisiin ruoat ja talon/asumisen kulut sekä myöhemmin mahdollisten juniorien tykötarpeet. Se X määrä, joka molempien omille tileille jää on omaa rahaa. Omaa rahaa saa luonnollisesti käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miksi sekä että? Aloitetaan vaikka siitä, että meillä molemmilla on laatuun taipuvainen luonne. Kumpikaan ei kerskakuluta vaan tekee harkittuja kulutusvalintoja, mutta ne ovat yleensä tyyriimmän puoleisia. Toisekseen kaiken jakaminen tasan ei tunnu meitä yhdistävältä tekijältä, kun tuloerot ovat suuret. En myöskään jaa laskuja tasan ystävieni kanssa, vaan kukin tarjoaa kun tilaisuus tulee. Miksi siis tekisin toisin parisuhteessani?

Yhteinen taloustili pitää myös huolen siitä, että kaikki pakolliset menot tulevat hoidetuiksi ennen kuin raha on hävinnyt jo johonkin muuhun kivempaan. Meillä on myös Miehen kanssa erilaiset kulutustottumukset, jotka varmasti aiheuttaisivat hampaiden kiristelyä molemmissa osapuolissa. Täysin yhteisistä rahoista tuntuisi myös oudolta ostaa itselle esimerkiksi rahastoja. Eihän s

Yhteisillä ja erillisillä rahoilla pyrimme vältämään parhaamme mukaan sen, ettei toisen rahankäyttöön tarvitse puuttua ja myös sen, ettei omasta rahankäytöstään tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

Mites teillä? Tarkasti tasan vai samasta pussista?

Sitä vaan, että olen hääräillyt KOTONA!

IMG_6870

En ole ehtinyt kirjoittamaan, sen verran on tullut huhkittua meidän kodissa ja sen ympäristössä. Edesottamuksia on tosin voinut seurata Instan puolella: riippumatto saatiin kuin saatiikin paikoilleen ja keltaisen talon viherpeukalo on vihtonut menemään aamusta iltaan.

IMG_6846

temp-for-output-1 2.jpg

Edellisen kolme päivän aikana olemme siivonneet vanhat kukkaistutukset, ripustaneet riippumaton, laittaneet tomaatintaimet ruukkuihin sekä hakeneet ja istuttaneet pihakukat, tehneet yhden pienen kasvimaan ja istuttaneet siihen perunaa, porkkanaa sekä sipulia, lisäksi on tehty salaattimaa ja istutettu keräsalaattien lisäksi mansikkaa ja piparminttua. Sisälle vaihdettiin valoisammat verhot ja otettiin yhdet sälekaihtimet pois. Välillä on yritetty muistaa syödä ja sitten on taas jatkettu.

Paikallisessa viikkojulkaisussa alueen puutarhuri muistuttaa viherpeukaloita toukokuusta. Ettei vielä maahan perunaa ja sipulia, ilmat kylmenevät vielä ja hallakin saattaa öisin iskeä. Eihän kasvukausikaan ole vielä alkanut. Minä olen puutarhurin kanssa samalla linjalla: pessimistit eivät pety. Jutun luettuani emmin hetken, kannan pottuni ja sipulini kottikärryyn ja taputtelen ne hyvillä mielin kasvimaahani: mutta optimistit saattavat syödä aikaisemmin omaa satoa.

IMG_6833

IMG_6820

Olen ollut hirmuisen onnellinen siitäkin huolimatta, että yläkerran makuukammarissa on iltaisin lähemmäs 30 astetta. Mieskin on onnellinen, sen näkee. Me tulemme hyvin juttuun Miehen vanhempien kanssa, vuorovaikutus on helppoa ja välitöntä. Kaikki on vähän liian hyvin, mutta minä en jaksa murehtia sellaista nyt.