Askel omavaraisemmaksi

Niinä hetkinä, kun blogi oli keväällä ja kesällä hiljainen, minut löysi yleensä ulkoa joko pensselin tai lapion varresta ähisemässä. Monituisia projekteja tuli edistettyä, mutta yhden sain kokonaan valmiiksikin. Muokkasin nimittäin pari vuotta sitten aloittamani lavatarhan aivan uuteen muotoon!

Alunperin olin laittanut lavojen pohjalle kunnon kerrokset kartonkia sekä jätepaperia. Tälle ratkaisulle rikkakasvit nauroivat jo ensimmäisenä satokautena ja homma oli oikeastaan aikalailla menetetty. Virheestä viisastuneena kipaisin tällä kertaa paikallisesta tavaratalosta rullan maisemointikangasta ja toisaalta ison kuorman kuorikatetta. Näiden päälle sitten kasasin kaksi U-mallista lavaa kahteen kerrokseen. Lavoina käytin ihan kaupan tavan lavoja, jotka purin ja kasasin uudestaan haluamallani tavalla.

Toiseen lavaan istutin vanhoista lavoista säilöön otetut mansikantaimet, yrttejä sekä kesäkukkia. Toiseen puolestaan erilaisia salaatteja, porkkanoita ja pari pensasmustikkaa parempaa paikkaa odottamaan. Siirtohommista näivettyneet mansikat kasvoivat tämän kauden aikana hervottomiksi ja antoivat loppukesästä makoisia maistiaisia tulevasta. Myös kaupan heviosastolta ostetut yrtit kasvoivat varsin vallattomiksi. Salaatteja saatiin yli tarpeiden ja taivaallisia porkkanoita kiskoin muutama päivä sitten kolmesta rivistä ihan kiitettävän määrän.

Näistä määristähän ei mitään syksylle riittäviä varantoja saada, mutta vaikuttaa siltä, että loppukesät voidaan kaupasta kantaa kotiin niin halutessamme vain proteiininlähteet. Perunoille pitänee ensi keväänä tekaista vielä ihan oma lavansa.

Tänä vuonna ajattelin vielä kokeilla syyskylvöjä porkkanan ja valkosipulin kanssa. Ensi vuoden kylvöjä ajatellen on löydettävä jokin maistuvampi salaatti, sillä tämän vuotinen oli ikävän kitkerää natustettavaa. Ehkäpä otamme uusinnan edellisvuoden keräsalaatista, joka oli paitsi kaunista myös hyvänmakuista.

Maailma pysähtyy, elämä jatkuu

20200328_0958037464622282916555167.jpg

Viikon alussa tullut uusi työnkuva on otettu haltuun ja ensi viikkoon päästään varmaankin taas astetta vähäisemällä öisellä hampaiden narskuttelulla.

Kevät on jo huomattavan pitkällä Kainuussakin. Viime vuonna tähän aikaan lunta oli niin, että pajunkissojen hakeminen pihan perältä oli ajoitettava tarkkaan yöpakkasten jälkeiseen aikaan. Nyt lunta on jokunen hassu 10 senttinen. En valita, on ollut ihana päästä jo puutarhahommien makuun pitkän talven jälkeen.

Talvetetut pelargoniat ovat saaneet lisää multaa ja viidestä pistokkaasta kaksi on tehnyt juuria. Tuikkasin nekin multaan ja jännitän kuinka käy – ihan kuin tässä maailman tilassa tarvitsisi vielä vähän lisää jännitystä elämäänsä.

Viikko sitten otin härkää sarvista ja aloitin pihlaja-angervon hävitysurakan ja tuoksuvatun raivaamisen. Tämä kesä menee todennäköisesti angervon kanssa taistellessa, mutta uskon loppujen lopuksi meidän voittavan tämän sodan. Tilalle olen suunnitellut alppiruusua.

Valitettavasti kaniinit löysivät viime vuonna istuttamani kirsikkapuun. Onneksi järsivät vain alimmat oksat poikki, joten uskon taimen selviävän. Omenapuista Heta vaikutti erittäin maistuvalta myös, Pekkaa oltiin käyty vain ohimennen nuolaisemassa. Myös viime kesänä istuttamani juhannusruusut ovat saaneet pitkäkorvien toimesta trimmauksen samoin kuin pallohortensia.

Jopa yöt ovat olleet sen verran leutoja, että tämän viikonlopun hommiksi ajattelin ottaa narsissien istuttamisen muutamaan sesonkipenkkiin joissa nyt törröttää talven tuivertamia kanervanrankoja.

Myös uusi keittiö on näiden viikkojen aikana suunniteltu, siitä lisää joskus toiste, kun olemme saaneet asiantuntijoilta vielä mielipiteet ja korjaukset. Maaliakin voisi jo alkaa tilailla, sillä tämä kesä on ulkorakennusten kunnostamista varten – jahuu!

Puutarhassa tapahtuu

Toukokuussa blogi oli perin hiljainen, sillä näppäimistön naputtelun sijaan olin joko kaivamassa vimmaisesti istutuskuoppia puutarhassa tai aloittamassa tuhannetta projektia. Sen lisäksi, että vedin kortin tappiin puutarhakaupassa sain aika paljon aikaan asioita.

Pistin maantasalle yhden vuorenkilpipenkin, väärässä paikassa olleen pienen vesielementin, kivillä täytetyn ison vesielementin sekä yhden vuosien saatossa hulluksi tulleen kukkaistutuksen. Vaikka piha onkin vanha, on puutarha kovin nuori. Marjapensaat ovat lähinnä vuosien saatossa vaihtaneet muutamaan kertaan paikkaa ja tontti on kasvatettu täyteen puita. Näinpä vanhassa valokuvassa komean ruskoliljaesiintymänkin, mutta siitä on joku tuholainen hankkiutunut eroon.

Vaikka paljon on pistetty vanhaa uuteen uskoon, on tietenkin vanhan tilalle tehty uuttakin. Kaivoin maahan kuusi pientä norjanangervopalleroa, kaksi omenapuuta, kaksi nuppuista juhannusruusua sekä yhden lumipalloheisin, koska en löytänyt pallohortensiaa. Kuudesta kasvulavasta tuli kolme suurta ja yksi pienempi, joissa kasvaa tällä hetkellä mansikoita, salaatteja ja yrttejä. Kosmoskukan taimet joku turjake veti nassuunsa yön pimeydessä, kun olin jättänyt kukkapurkin maahan.

Viiniköynnökset pitäisi vähitellen kaivaa maahan, mutta sitä ennen on terassin kaide saatava maalattua. Toisaalta täällä kevät on vasta tuomien kukinnan huippuvaiheessa ja joten syytä kiireeseen ei ole. Tomaatit jäljittelevät viime vuoden tavoin pavunvarsia, kurkkujen taimien kasvaessa vieressä pieniksi diivoiksi.

Puutarha alkaa hiljalleen kuitenkin muotoutua. Vielä odottavat pionit, saniaiset, kuunliljat, ruusut  ja kirsikat omia paikkojaan (ja kuoppien kaivajaa), mutta oikeaan suuntaan ollaan hiljalleen menossa!

Kesän remonttisuunnitelmat

ulkoeteinen

Vaikka Kajaanissa on viimeisten päivien aikana leijunut suuri takatalven uhka, on toukotyöt aloitettu ja kesän remonttisuunnitelmat jo pitkällä.

Pihalla olen häärinyt sellaisten ihan nopee pikkuprokkisten äärellä kuin kivillä täytetyn vesielementin muuttaminen nurmikoksi, kasvulavapuutarhan perustaminen, vanhan kukkapenkin tuhoaminen ja uudistaminen sekä lehtikompostin perustaminen. Näiden lisäksi olen iltapuhteinani heiluttanut haravaa perin ansiokkaasti hyvin monena iltana (ja löytänyt sen myötä selästäni ihan uusia lihaksia) ja siinä samalla katsonut etupihalta kaadettavat puut. Toisin sanoen olen aloittanut uuden projektin, kun vanha on alkanut kyllästyttää – kuinka kätevää!

Kesän aikana talossa olisi tarkoitus saada yläkerran pikkukammari ja käytävä remontoitua. Pikkukammarissa tehdään samanlainen muutostyö kuin makuukammarissakin eli pinnat uusitaan lattiasta kattoon. Hallitsevina elementteinä on todennäköisesti sininen Rantakukka sekä vaalea sormipaneeli. Alakerrassa remontti jatkuu ulkoeteisessä, jonne aion iskeä ainakin tapetit. Tapetin kaveriksi tulee tumma matala panelointi, mutta sen valmistumisesta kesän aikana en lupaa yhtään mitään.

Ulkosaunan ja sen yhteydessä olevan vierastuvan kunnostus olisi myös tämän kesän tehtävälistalla. Ulkoverhoilu olisi tarkoitus huoltomaalata ja vierastuvan ilmettä kohentaa. Mökki sattuu vaan olemaan tällä hetkellä sen verran roudasta vinkuralla, ettei vierastuvan ovi vielä aukea tai saunan ovi mene kunnolla kiinni…! Myös talon yhteydessä olevan terassin kaiteet pitäisi maalata, mutta sehän nyt on ihan nopee pikkujuttu.

Mies taktikoi ja lähtee kesäksi komennukselle 250 kilometrin päähän eli saan härvätä täällä halutessani yöttömät yöt ympäri häiritsemättä ketään. Talvella sitten taas nukutaan.

 

Aloittelijan virhe

MOLDIV-001 15

Tein ensimmäiset kevätkylvöt innokkaana helmikuun puolessa välissä. Jostakin syystä yksikään 24:stä tomaatinsiemenestä ei itänyt (tällä ei kuulema ole mitään tekemistä sen kanssa, että jätin kylvöt Miehen vastuulle muutamaksi viikoksi). Huhtikuussa heitin uudet siemet multaan ja viikossa purkeissa alkoi näkyä ilahduttavaa liikehdintää.

Kävi kuitenkin niin, että en merkinnyt purkkeihin mitä olen niihin kylvänyt! Nyt olen yrittänyt itämisnopeuden ja sirkkalehtien perusteella lotota missä purkissa on tomaatteja, mihin laitoinkaan kurkut ja miltähän lehtikaalivauva voisi näyttää.

Pääasia on kuitenkin se, että jokaisessa purkissa on ilahduttavan paljon tarmokasta eloa! Viis siitä, että meillä saattaa olla kesällä 20 puskaa pensasbasilikaa, parikymmentä tomaatin- ja kurkuntaimea sekä aivan saakelisti lehtikaalta – kaikki samassa kasvuvaiheessa tietenkin.

Jos siis kesällä blogin Instagram tukkiutuu tomaatti-basilika-mozzarella -kuvilla, tiedätte millä todennäköisesti elimme.

PS. Kävi myös niin, että kyllästyin odottamaan ja nakkasin huonosti itäneisiin purkkeihin vielä lisää siemeniä. Ja nyt ne tuntuvat itävän ihan kaikki. Ooops.