Hämärän rajamailla eli unet, jotka jatkuvat herättyäkin

2648922787_15905fd2a0.jpg

Kuva: Tove Jansson – Mörkö

Jos minun pitäisi kuvailla kesää 2014 lyhyesti ja ytimekkäästi, sanoisin elämäni kesä. Entinen oli puolen vuoden etsinnän jälkeen löytänyt asunnon ja hakenut viimeiset tavaransa pois, minulla oli kaunis suuri asunto, työpaikka ja Tampere. Kaikki oli ihan uutta, jännittävää ja kutkuttavaa.

Hellepäiviä oli perä jälkeen, eikä sitä luvattua ukkoskuuroa koskaan tullut. Lakanat piti aamulla pistää muovipussissa pakastimeen ja ennen nukkumaan menoa käydä kylmässä suihkussa, jotta tukala olo helpottuisi. Töissä tein omat tuntini ja kavereidenkin.

Iltaisin sammahdin ennen kuin pää osui tyynyyn ja vaivuin raskaaseen uneen. Muutaman tunnin kuluttua avasin silmäni, nousin sängystä ja kävelin peilin eteen keskustelemaan huolestuneen oloisen insinöörin kanssa siitä, että sänkyni päällä oleva palkki on romahtamaisillaan ja se pysyy paikoillaan, kunhan seinän vieressä oleva kampi väännetään ala-asentoon. Katsoin palkkia huolestuneesti, kävelin väntämään kampea oikeaan asentoon ja vuoteeseen palatessani totesin, että on silti turvallisempaa asettua nukkumaan loppuyöksi sängynvieressä olevalle hapsumatolle. Käperryin siihen ja kymmenen minuutin kuluttua mietin että höpöhöpö, se oli ollut kaikki vain unta ja äsken sulkemani ikkuna on avattava, jotta ilma vaihtuu. Tätä jatkui siihen asti, kun helteet viimein loppuivat.

Tänä syksynä valveunet ovat taas palanneet. Viime yönä kissa oli paloiteltu vuoteeseen ja kauhuissani yritin päästä eroon verisistä vuodevaatteista. Viime viikolla kymmenen metrinen boa oli piiloutunut peittojen alle. Sitä aiemmalla viikolla sängyn vieressä seisoi mieshahmoja, jotakin uhkaavaa niilläkin oli ollut mielessään.

Mekanismi on aina sama: unessa tapahtuu jotakin sellaista, joka saa elimistön täyteen selvitymistilaan ja heräämään unesta. Tiedän olevani hereillä ja näkeväni unta ja tiedän, että elimistö on niin vahvassa hälytystilassa, ettei se tokene järkiajattelulla. Valot on saatava päälle. Sitten uni loppuu, elimistö rauhoittuu ja voin jatkaa uniani.

Toisin kuin voisi kuvitella, ei minua ahdista mennä iltaisin nukkumaan. Tiedostan yleensä todella nopeasti, että tilanne vaatii valoa, joka katkaisee unen lopullisesti. Tiedostan myös aina sen, että nyt ollaan taas hereillä ja unessa samaan aikaan.

Nykyään osaan yhdistää valveunet äärimmäisiin stressi- ja kuormitustilanteisiin. Kaikkea sitä ihmismieli osaakin kehittää riemuksi ja ratoksi.

Rauhallisia unia kaikille.

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #3

vd3

Toisen renkaan puolessa välissä, minussa alkoi elää hitunen luottamusta: tämähän voi vaikka toimia! Oltiinhan tässä menty jo kokonaiset kuusi viikkoa varsin sujuvissa merkeissä.

Lakkasin etsimästä mahdollisia haittavaikutuksia aika nopeasti. Ei ollut järkeä arpoa johtuivatko muutama satunnainen näppy kenties ehkäisymenetelmästä vaiko siitä, että olin vaihtanut koko ihonhoitoarsenaalini luonnonmukaisesta Lumeneen. Ei kannattanut murehtia painoa, sillä tämän hetkinen kuntosaliohjelmani on lihasmassaa kehittävä. Veritulpankin riski laskee jatkuvasti, mitä enemmän aikaa aloituksesta kuluu.

Joinakin aamuina vaivaava haamukiristely sai minut pohtimaan haluaisinko lähetteen fysioterapeutille. Siellä olisi ollut mahdollista seurata lantiopohjanlihasten aktivaatiota sekä nähdä aiheuttiko kiristelyn lihasjumi vaiko väärät kipusignaalit. Viikkojen kuluessa kivut kuitenkin katosivat ja unohdin asian.

Kolmannen renkaan kohdalla oli aika mennä neuvonpitoon perhesuunnitteluneuvolaan. Kerroin, että asiat olivat lähteneet hyvin käyntiin ja keho tuntui ottavan uuden menetelmän suhteellisen lempeästi vastaan. Kerroin haamukivuista ja mietteistäni fysioterapeutin konsultaatiosta.

Päädyimme jatkamaan reseptiä vuodella. Se tuntui hurjalta. Vähän pelottavaltakin. Vastaanotolla selvitettiin kaikki mieltäni askarruttavat asiat kuten miten ehkäisyrengas tulee hävittää oikeaoppisesti (säästä kuori, laita käytön jälkeen takaisin siihen, sulje ja laita sekajätteeseen > näin mahdolliset hormonijäämät eivät pääse luontoon) ja mitä teen jos haluankin asiaan perehtyneelle fysioterapeutille ja onko Eksotella edes sellaisia (on ja hänelle voi varata suoraan ajan, en tarvitse lääkärin lähetettä).

Pohdimme myös yhdessä kannattaako minun lähteä kokeilemaan markkinoille (viimeinkin!) tullutta kilpailevaa valmistetta. Vaikuttavat aineet ja pitoisuudet ovat täysin samat, mutta täyteaineet saattavat olla erit. Hintaa on n. 10 e vähemmän, joka tekee renkaasta jopa edullisemman kuin aiemmin käyttämistäni pillereistä. Päädyimme siihen, ettei merkinvaihdon pitäisi vaikuttaa vulvodyniaan, sillä täyteaineiden ei pitäisi olla yhteydessä sen laukeamiseen. Päätin ottan reseptin tälle uudelle valmisteelle. Voi olla, että oli vikatikki.

Olen ollut iloinen, että uskalsin lähteä tähän. Minulla on nyt ohut aavistus siitä, että saattaa olla menetelmä joka sittenkin minulle sopii. Kaikilla vulvodyniadiagnoosin saaneilla ei tietenkään ole samoin. Voi olla, että minunkin elimistöni jossakin vaiheessa alkaa reagoida voimakkaammin. Sitä en toivo, vaan hoen itselleni: ei ole mitään hätää. Silloinkin kun kiristys tulee käymään, minä hengitän syvään ja rentoudun.

Kroonisen kivun hoito on erilaista kuin akuuttien ja subakuuttien tilojen hoito. Kipu on ehtinyt vaikuttaa jo käyttäytymiseen, ajatusmalleihin, keskushermostoon ja kuvaan itsestä. Päivästä toiseen jatkuva selittymätön kipu raastaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Minä olen hyvässä asemassa omani kanssa, sillä olen saanut valtavasti tietoa kivusta ja sen synnystä sekä työkaluja sen käsittelyyn ja hoitoon fysioterapiaopintojeni kautta.

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy -postaussarja saa seuraavan jatko-osansa puolivuosikatkauksessa ellei jotakin poikkeavaa ilmaannu. Helmikuussa siis palaamme aiheeseen! Stay tuned!

Lue myös:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

Onko se kuukuppi oikeasti niin hyvä?

Muualla vulvodyniasta:

VDOPAS

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

vd2

Edellisen kirjoituksen aikana joku saattoi miettiä, että mikä on ongelma, sillä löytyyhän noita hormoonittomiakin vaihtoehtoja. Toki ja sitten ei.

Vaihtoehtoja siis toki on: löytyy kuparikierukkaa, kumeja kaikissa mauissa, malleissa ja väreissä, ehkäisytietokoneita ja sitten sterilisaatio tiettyjen kriteerien täyttyessä. Mutta jos haluaa panna silloin kun huvittaa, missä ja milloin huvittaa eikä esimerkiksi vain ”vihreinä päivinä” niin ei. Mikään näistä ei sovi minulle.

Ratkaisuksi ryhdyttiin kokeilemaan ehkäisyrengasta, sillä siinä on matalin hormoonimäärä ja se vapautuu tasaisimmin. Suuri plussa tuli myös siitä, ettei ehkäisytehoon vaikuta hajamielisyys tai satunnainen oksentelu. Sen ei myöskään pitäisi aiheuttaa kuivuutta limakalvoilla, joka aiemmin oli todellinen ongelma.

Ihan heti en tähän kokeiluun ollut valmis, vaan soudin ja huopasin asian kanssa monia, monia kertoja. Päälimmäisinä jarrutti pelko kivun palaamisesta. Sitten tuli pelko kuivuuden palaamisesta, halujen katomisesta, ihon kunnon huononemisesta ja veritulpasta.

Ensimmäisen renkaan aikana keskityin unohtamaan koko renkaan ja juomaan tarpeeksi vettä. Keskityin voimaan hyvin (vähän saatoin iltaisin tarkastella mahdollisia uusia näppyjä) ja kolmesta viikosta selvittiin kunnialla. Kiristelevää kummituskipua oli silloin tällöin, mutta totaalipanikoimisen ja pyyheen kehään heittämisen sijaan päädyin kokeilemaan rentoutumisharjoituksia ja juomaan vielä vähän lisää vettä.

Ennen ensimmäisen renkaan aloittamista jätin pois myös kaikki hormonitoimintaan voimakaasti vaikuttavat luontaistuotteet eli maca-kapselit ja parapähkinät.

Mikään peloistani ei käynyt toteen: kasvoihin ei ilmestynyt näppyarmeijaa, huvitus ei hävinnyt enkä myöskään kuollut veritulppaan. Hyvä minä! Kummituskipujakin ilmestyi vain stressin aikana eli luultavasti silloin, kun olin huomaamattani jännittänyt staattisesti lantiopohjanlihaksia pitkiä aikoja putkeen. Päätin ottaa seuraavan renkaan aikana käyttöön joka iltaisen kolmen minuutin rentoutumisharjoituksen.

Lue aikaisempi osa:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1