Minähän en (työ)uuvu!

Olen tehnyt varsin nolon virheen. Ajattelin aikaisemmin, että työuupumus on niiden kilttien työntekijöiden ongelma, jotka eivät osaa sanoa töissä ei ja pitää puoliaan. Sellainen suorittajanaisten ja kilttien tyttöjen syndrooma. Haluankin pyytää anteeksi kapeaa ajatustani ja törkeää niputtamista, sillä uupumisen syitä on yhtä monta kuin on uupujaakin. Ennen kaikkea olen harmissani siitä, että oivalsin asian vasta itse töistä sivuun jäätyäni ja oman uupumuksen syitä ruotiessani.

Uupumus voi yllättää, vaikka yrittäisi kuinka olla askeleen edellä. Vetäisi määrätietoisesti rajoja itsensä ja työn väliin, pitäisi tauot, säännöstelisi kuorman määrää sen minkä pystyy. Vannoisi, että minähän en uuvu. Pidän itsestäni huolta. Olen hyvä työntekijä.

Täällä minä(kin) nyt kuitenkin olen, määrittelemättömän mittaisella sairaslomalla keräämässä pään sisäisistä riekaleista sen mikä pelastettavissa on. En aio avata uupumiseni syitä tämän tarkemmin, ettei asiasta synny väärinkäsityksiä tai turhaa pahaa mieltä.

Sen sanon, ettei työuupumuksen vuoksi töistä pois jäämistä tarvitse hävetä. Täällä rajan toisella puolen sitä on helpompi huudella, mutta se on ihan totta. Yksikään työpaikka ei ole terveyden menettämisen arvoinen. Harvempi meistä on työssään korvaamaton ja jos onkin, niin sekin on varsin kohtuuton vaatimus.

Pelkäsin kovasti lääkärille menemistä. Pelkäsin sitä, etten osaa ilmaista hätääni, en tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Pelkäsin tulevani leimatuksi ja ennen kaikkea pelkäsin, että joutuisin vielä yrittämään skarpata yhden aamun, päivän ja illan.

Kynnys sairaslomalle jäämisessä oli valtava. Rakastin työtäni ikääntyneiden kanssa. Työni oli minulle merkityksellistä ja tein sitä ilolla. Pidin työtovereistani ja yhteistyötahojemme edustajista. Lopulta sekään ei kuitenkaan enää riittänyt, joten oli aika ohjata itsensä jäähyn kautta pukuhuoneeseen.

Tavoitteenani on olla taas tammikuussa, jos ei nyt elämäni voimissa, niin ainakin työkykyinen. Teen aktiivisesti töitä sen eteen, että saisin itseni mahdollisimman nopeasti taas kasaan ja kohentamaan strategiaani työelämästä selviämiseen. Tunnistan prosessissa saman kaavan kuin muissakin elämäni eroprosesseissa: asian käsittely perinpohjin, tilanteeseen johtaneiden syiden selvittäminen, toiminnankorjaussuunnitelma, ratkaisut ja täytäntöönpano.

Työterveyslääkäri oli huolistani huolimatta lämmin ja ymmärtäväinen. Minun kävi häntä hieman sääliksi, sillä avauduin kolminkertaisella nopeudella siihen nähden mitä hän ehti kirjata. Varattu aika oli kuitenkin niin lyhyt ja minun sydämeni niin raskas, ettei lääkärillä jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella välillä varsin typertyneen näköisenä minun tarinaani.

Olen vasta toipumiseni ensimetreillä ja tiedän tämän olevan varsin raskas ja kuluttava prosessi. Toivon viheltäneeni pelin poikki tarpeeksi ajoissa, jotta elimistöni ei turhaan herkistyisi stressille ja voisin jatkossakin työskennellä riemulla minulle tärkeiden asioiden parissa. Jäin töistä sivuun ennen totaalista katkeamista ja suosittelen muillekin avun hankkimista ennen sitä aamua, jona ei pääse enää ylös vuoteesta. Minulla se oli jo aivan liian lähellä.

 

Fysioterapia vulvodyniassa yksissä kansissa!

MOLDIV-002 5

Viimeinkin saan tämän kirjoituksen julkaistua! Kuten monet teistä tietävät, työstin kahden muun tulevan kollegani kanssa vuoden verran opinnäytetyötä vulvodyniasta ja sen fysioterapeuttisesta hoidosta. Koko työ on nyt luettavissa Theseuksessa artikkeleineen kaikkineen.

Opinnäytetyössä itsessään ei tuotettu mitään uutta tietoa, vaan teimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja kasasimme yksiin kansiin vulvodynian fysioterapeuttisia hoitomuotoja ja hoidoista saatuja tuloksia. Tällaista kattavaa ja laadukkaaseen tutkimukseen perustuvaa koontia ei kuitenkaan ennen tätä työtä ollut ja se teki työstä merkittävän etenkin Suomessa, jossa vulvodyniamateriaalia on edelleen hyvin vähän ja aineisto on perin monotonista.

Koonnin lisäksi halusimme osaltamme edistää vulvodynian tunnettavuutta koko hoitopolulla eli yksilötasolla, terveydenhuoltohenkilöstössä sekä fysioterapeuttien keskuudessa. Kirjoitimme jokaiselle kohderyhmälle oman artikkelin jotka julkaistiin valitsemissamme kohderyhmän tavoittavissa kanavissa verkkojulkaisuina, jotta materiaali olisi mahdollisimman monen löydettävissä mahdollisimman pitkään.

Onnistuimme työssämme kiitettävästi ja saimmekin siitä parhaan mahdollisen arvostelun. Ohjaajamme haki työllemme myös erityistä tunnustusta ammattiliitolta, mutta sen lopputuloksesta emme vielä tiedä mitään. Hienoa kuitenkin on, että kymmenittäin töitä ohjaava tutkinnonjohtaja piti työtämme niin suuressa arvossa, että halusi tällaista tunnustusta sille hakea.

Artikkeleihin pääset suoraan myös alla olevista linkeistä:

Yksilölle suunnattu artikkeli julkaistiin Anna-lehden verkkosivustolla ja sen tavoitteena oli lisätä vulvodynian oireiden tunnistamista sekä oikeanlaisen avun piiriin ohjaaminen.

Terveydenhuoltohenkilöstölle julkaistiin artikkeli Sairaanhoitaja-lehden verkkosivustolla, joka rajallisen merkkimäärän vuoksi jäi heikoimmaksi artikkeliksi. Tämän artikkelin tarkoitus oli antaa terveydenhoidon ammattilaisille välineitä tunnistaa nykyistä paremmin vulvodyniasta kärsivät henkilöt sekä ohjata heidät oikeanlaisten ammattilaisten pariin.

Viimeinen artikkeli oli tarkoitettu fysioterapeuteille, jotka hoitavat vulvodyniasta kärsiviä. Tässä artikkelissa kerrottiin kirjallisuuskatsauksesta saamamme tieto, jotta fysioterapeutit osaisivat nykyistä paremmin hyödyntää mahdollisimman monia erilaisia keinoja asiakkaidensa kanssa.

Näiden lisäksi saimme vielä tilauksen koontiartikkelille Endometrioosiyhdistykseltä, joka laajensi toimintaansa myös vulvodynian puolelle. Valitettavasti tähän juttuun minulla ei ole linkkiä. Olin ja olen edelleen todella ilahtunut tästä yhteydenotosta ja mielelläni teen yhteistyötä aiheen tiimoilta muidenkin kiinnostuneiden kanssa myös tulevaisuudessa!


Lisää aiheesta:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #3

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 4

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 6

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 7

Vulvodynia: tilanne nyt # 8

Vulvodynia ja parisuhde

Vulvodynian itsehoito

Kuinka ehkäistä herkkuhimo?

temp-for-output-1 5

Illat pimenevät nopeaan tahtiin ja mieleen hiipii mielitekoja suklaasta, karkeista ja leivonnaisista. Luen tätä omalla kohdallani niin, että keho yrittää saada aiemmin valosta ja auringosta saamansa energian ja hyvän olon korvaavista lähteistä – sokerista. Samoin käy väsyneenä ja hieman huonosti syöneenä: käsi hakeutuu kaapin perällä olevan karkkipussin rippeisiin eikä väsynyt mieli jaksa miettiä parempia valintoja.

Ra-kas-tan suklaata, mutta olen jo monena vuotena pyrkinyt pitämään suklaattoman marraskuun. Ihan vain siksi, että silloin osaan antaa enemmän arvoa euron joulukalenterini suklaapalalle. Pyrin kuitenkin myös arjessani tekemään sellaisia valintoja, ettei minun tarvitse kieltää itseltäni herkuttelua eli, ettei niitä tekisi edes mieli.

Kunnon ruokaa aina nopeasti saatavilla. Kun tulen koulusta kotiin, en todellakaan jaksa alkaa tekemään monivaiheisia kokkailuja. Teen siis ruoat yleensä etukäteen niin, että edelliseltä päivältä jää aina yksi ateria seuraavalle päivälle.

Minuuttiruokaa aina varalla. Aina edelliseltä päivältä ei kuitenkaan välttämättä jää mitään tai tulee jotakin muuta yllättävää. Siksi jääkaapistani löytyy yleensä aina paketti tai kaksi tuorepastaa ja sen kaveriksi tomaattikastike tai pesto. Myös kananmunat, nuudelit ja hernerokka ovat oivia minuuttiruokia.

Ne ateriarytmit. Eivät ole mitään terveyshihhuleiden huuhaata, vaan sillä on ihan oikeasti väliä syökö päivän aikana tasaisesti ja tarpeeksi. Kun verensokeri pysyy koko päivän tasaisena, ei illalla yleensä iske makean himoa.

Ensin voileipä! Jos herkkua alkaa kuitenkin tehdä mieli, syön ensin kunnollisen voileivän. Näin erotan onko kyse mieliteosta vai nälästä ja tylsyydestä. Jos leivän jälkeen vielä tekee mieli suklaata, syön sitä hyvillä mielin. Yleensä kyse on kuitenkin ollut siitä, että keho on kaivannut nopeaa energianlähdettä eli sokeria.

Näillä keinoilla herkkuhimoa ei yleensä edes tule, mutta silloin kun tulee en kävele sen yli. Elämäni ei suistu raiteiltaan suklaan takia eikä edes silloin tällöin koko levyn syöminen kerralla iskeydy salamana kylkiin kiinni. Itsensä kuuntelun taito ja kohtuus, siinä ne tärkeimmät.

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 5 (puolivuotiskatsaus)

IMG_6290

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy on postaussarja, jossa käsitellään vulvodyniaa ja niitä tuntemuksia ja ajatuksia, joita uudelleen hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen herätti.

Kerroinkin aiemmassa osassa, että kaikki ei mennyt ihan putkeen ja rengas piti ottaa väliaikaisesti pois. Kivut katosivat kuudessa tunnissa sen jälkeen, kun olin ottanut renkaan pois sekä napannut buranan ja lievän antibiootin (ei missään nimessä suositeltavaa). Olin toki helpottunut siitä, että polte oli loppunut, mutta myös käärmeissäni siitä, etten voinut tietää katosiko vaiva renkaan poisoton, buranan vaiko antibiootin vaikutuksesta.

Alkuperäinen ajatukseni oli, että pitäisin kierron verran taukoa ja aloittaisin kokeilun uudelleen. Ilmoitin toki myös tilanteesta neuvolaan, josta vastattiin, että seuraavasta kierrosta jatkaminen on ihan ok. Jokin kuitenkin sanoi, ettei kyse ole nyt vulvodyniasta vaan jostakin muusta ja laitoin renkaan paikalleen vielä samana iltana.

Minulla tosiaan oli omat epäilykseni ja selasinkin Käypä hoitoa erittäin tarkasti. Lamppu päässäni naksahti sillä hetkellä, kun luin että jos 1/3 virtsatietulehduksen oirekuvasta täyttyy on kyseessä 50% todennäköisyydellä virtsatietulehdus. En ollut osannut yhdistää oireita tähän vaivaan, sillä oireet ovat olleet aina alusta asti aivan helvetilliset eikä mitään epäilystä vaivan syystä ole jäänyt. Toisekseen olin käyttänyt estolääkitystä ohjeiden mukaan ja eikä se ollut vielä kertaakaan pettänyt.

Väliaikaiskatsauksessa voisin siis sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Rengas erittää tarpeeksi matalapitoisesti ja tasaisesti hormoneja enkä ole huomannut mitään muitakaan oireita. Tuskaisella kipukokemuksella otettiin kuitenkin hieman takapakkia makuukammarin puolella ja elimistö meni muutamaan kertaan paniikkitilaan, kunnes taas tajusi, ettei tässä ole mitään hätää.

Palaamme aiheeseen viimeistään syksyllä vuosikatsauksen merkeissä, mutta sitä ennen työn alla on kirjoitus vulvodyniasta parisuhteessa.

Lue myös aiemmat osat:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #3

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy #4

Muut aiheeseen liittyvät kirjoitukset:

Tulossa: Vulvodynia-artikkelisarja!

Ehkäisyrengas – onko se mistään kotoisin?

Onko se kuukuppi oikeasti niin hyvä?

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 4

IMG_6287

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy on postaussarja, jossa käsitellään vulvodyniaa ja niitä tuntemuksia ja ajatuksia, joita uudelleen hormonaalisen ehkäisyn aloittaminen herätti.

Tämän kirjoituksen piti tulla vasta helmikuun lopulla ja sen piti olla puolivuotiskatsaus. Emme kuitenkaan aivan päässeet sinne asti renkaan kanssa.

Haamukipuja ei ollut ollut enää pitkään aikaan ja elämä oli kaikin puolin oikein kivaa. Huoletonta ja helppoa, pystyi olemaan kuin Ellun kanat konsanaan. Ja sitten se yks kaks alkoi: vähitellen voimistuva polttelu.

Join vettä, yritin hengitellä ja tehdä rentoutumisharjoituksia, suihkuttelin viileällä vedellä, yritin etsiä kipupisteitä, mutta niitä ei ollut. Laitoin bepanthenia. Otin buranaa. Googlasin kaiken mahdollisen läpi, mutta mikään ei täsmännyt. Ei mikään muu kuin vulvodynia.

Olin niin kiintynyt renkaaseeni, että toivoin korvennuksen olevan mieluummin vaikka kondylooma kuin vulvodynia. Kuudelta aamulla oli kuitenkin luovutettava (tässä vaiheessa olin jo viilentänyt aluetta muun muassa kurkun viipaileilla!) ja otettava rengas pois.

Jos sen päivän tunnelmia pitäisi kuvailla käyttäisin sanoja epäonnistunut ja viallinen. Yritin etsiä selitystä sille mikä oli mennyt pieleen eli toisin sanoen, mitä minä olin tehnyt väärin. Ja sitten oli myös pelko: kyllähän minä olen jo kertaalleen nähnyt mitä vulvodynia voi tehdä suhteelle.

Luovuttamaan tässä ei kuitenkaan heti aleta, vaan aion kokeilla vielä uudestaan, kunhan tilanne on rauhoittunut kunnolla.

Lue myös:

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 1

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 2

Vulvodynia ja hormonaalinen ehkäisy # 3

Tulossa: Vulvodynia-artikkelisarja!

Onko ehkäisyrengas mistään kotoisin?

Lisää vulvodyniasta: www.vdopas.com