Ihan pilipalimuija ja muita uupuneen harhoja

Kuluneiden viikkojen aikana olen opetellut perusasioita uudestaan: miten nukutaan ilman melatoniinia, kuinka hengitetään luonnollisesti koko kapasiteettia käyttäen ja miten yllättäen yli pyyhkäisevistä ahdistusaalloista päästään takaisin pinnalle.

Olen kyseenalaistanut kaiken. Tekemiseni ja itseni. Olisihan minun pitänyt osata paremmin, tehdä enemmän, minähän tiedän nämä asiat ammattini puolesta! Tiesin kuormittavuuden tekijät, niiden laskemiset ja ennaltaehkäisevät toimet. Jumalauta minä tiesin sen kaiken ja silti olen tässä!

Toisaalta minä tein omalta osaltani kaiken mahdollisen mitä tehtävissä oli. Pidin tauot, säätelin kuorman määrää, huolehdin työskentelyergonomiastani niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tiesin sen kaiken ja tein kaiken mitä minulle oli opetettu.

Tiesin senkin, että näin tulee käymään. Pyysin keväällä esimieheltä kevennettyä työaikaa kesäksi, mutta se ei onnistunut. Tiesin sairasloman olevan edessä syksyllä. Laskin voimavarojen riittävän marraskuun tietämille. Kaksi viikkoa ennen marraskuuta oli luovutettava.

Se miten me puhumme itsestämme vaikuttaa siihen miten muut meidät näkevät ja meitä kohtelevat. Jos itse kohtelee itseään huonosti eikä pidä arvossa, on hyvin todennäköistä, että muutkin tekevät niin. Tärkeintä olisi kuitenkin ymmärtää, että eniten sisäinen puhe vaikuttaa itseemme.

Itsensä väheksyminen on mielestäni pahinta mahdollista syöpää. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sanalla sanoen mahtavia. Heillä on paljon annettavaa itselleen ja muille, mutta itseensä on yleensä vaikeinta uskoa. Pirullista! Pahimmillaan kyse on kuitenkin henkisestä väkivallasta, jonka vuoksi elämä vilahtaa ohi sillä välin, kun oma pää on pensaassa.

Vaatimattomuus voidaan toki katsoa hyveeksi, mutta se ei ole synonyymi itsensä, ideoidensa tai saavutuksiensa väheksymiselle. Mitä sitä anteeksi pyytelemään hyvin tehdystä työstä ja kunnia sille, jolle se kuuluu.

Heiskala | Miten puhumme itsestämme

Ihan pilipalimuija, joka voisi palauttaa tutkintonsa, ajokorttinsa, henkilökorttinsa ja oikeastaan Hesburger-korttinsakin. Mitä oikein kuvittelin itsestäni? Liiketoimintasuunnitelman laskelmien kanssa tahkoamisen sijaan voisin kaivaa pihalle kuopan, pukeutua perunasäkkiin, asettua kuopan pohjalle ja ripotella tuhkaa päälleni.

Lopulta alan huvittaa itseänikin. Noniin sinä pieni draamantajuinen nainen. Toki voit valita tämän tien, jos haluat. Sinä joka valmistuit hyvin arvosanoin nopeutetussa aikataulussa, joka sait päättötyöstä parhaan mahdollisen arvosanan, työpaikan ennen valmistumistasi, jumalauta olet läpäissyt vesipelastuskokeen kylmiltään silkalla sisulla ja olet perustamassa yritystä. Käyhän pilipalimuija lukemassa syyskuussa laatimasi CV ja palataan sitten asiaan.

CV on hyvä. Ihan törkeän hyvä itseasiassa. Yllätän sillä itsenikin. Aikamoinen mimmi! Uupuneen muisti on kuitenkin lyhyt kuin kultakalalla ja samanlainen keskustelu voidaan käydä heti seuraavana päivänä tai muutaman päivän kuluttua. Pohjavire tuntuu kuitenkin muuttuvan hitaasti mutta varmasti musertuneisuudesta taistelutahdon puolelle.

4 kommenttia artikkeliin ”Ihan pilipalimuija ja muita uupuneen harhoja

  1. Eikö se ole jännä miten ihmisen mieli toimii. Kuinka sitä voikin väheksyä itseään, vaikka toisen tekemisiä kyllä osaa arvostaa.

    Itse menen helposti myös siihen ”mitä kukaan minussa näkee, olen tällainen turhanpäiväinen ahdistuja, hankala tyyppi”. Vaikka sitten kun pysähdyn oikeasti ajattelemaan, niin hetkonen, minähän olen äiti, työntekijä ja opiskelija, joka vesivahingonkin keskellä on pyörittänyt arkea ja jestas sentään mitä sitä vielä muka pitäisi itseltään vaatia?!

    Voi meitä ihmisiä, kun emme muista omaa erityisyyttämme.

    Tykkää

  2. Epäilys on kyllä katala veikko! Se hiipii sisään ihan pienen epävarmuuden varjollakin eikä siitä sitten meinaa mitenkään päästä eroon. Ja oikeassa olet siinä, että itselleen on yleensä turhan ankara: muiden inhimillisyyden sietää mukisematta, mutta oma onkin yhtäkkiä epäpätevyyttä ja heikkoutta.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kiitos kun kirjoitat uupumuksesta! Ihmisen mieli toimii joskus jännästi itseään vastaan, eikä mikään saavutus tunnu riittävän, vaikka olisikin objektiivisesti ajateltuna saavuttanut yhtä jos toista – ja vaikka ei olisi saavuttanut yhtään mitään, on silti arvokas. Tsemppiä ja lempeyttä toipumiseen! ❤

    Liked by 1 henkilö

  4. ❤️ Tää on tärkeä aihe ja kaipaa esille nostamista, vaikkakin olen onnellinen, että huomasin Ylen jutut nuorten naisten työuupumuksesta vasta päivä lääkärikäyntini jälkeen. En varmaan olisi kehdannut mennä, kun kyseessä vaikuttaisi olevan ihan ilmiö joka pian leimautuu ”muotijutuksi” kuten masennus ja alhainen ferritiini aikoinaan.

    Tärkeä huomio tuo, että ihan paljaana ihmisenäkin on arvokas ja onnistunut! Niinhän se juuri on, mutta heikompina hetkinä aika vaikea muistaa.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s