Vaikka tekisin parhaani, ei se aina riitä – ja se on ihan ok

Olen ollut nyt kaksi viikkoa sivussa töistä enkä enää palaa. Olen täyttänyt päiväni erilaisilla toiminnoilla: neulomisterapiaa, metsäterapiaa, musiikkiterapiaa, leipomisterapiaa, lenkkiterapiaa, saunomisterapiaa, ystävän kanssa nauruterapiaa. Puhuttelen itseäni lämmöllä, silitän, paijaan ja rutistan. Katson itseäni hyväksyen ja rohkaisten. Minä olen tarpeeksi, minä riitän. Rakastan itseni taas ehjäksi ja vahvaksi kuten aikaisemmillakin kerroilla.

Muistan viime kerran edelleen hyvin. Yhdeksätoistakesäisen tuskan, kun rakkaus ei riittänytkään korjaamaan kaikkea. Pettymyksen itseeni ja toiseen osapuoleen. Olin ollut naiivi rakkauden suhteen ja sen lisäksi rakentanut identiteettini ja elämäni kumppanini varaan. Niitä raunioita raivatessa opin valtavasti.

Vaikka tekisi aina parhaansa, se ei välttämättä riitä. Ja se on ihan okei. Harvat asiat ovat vain omasta toiminnastani kiinni, sillä emme elä tyhjiössä. Joskus kaikki menee päin helvettiä, eikä sille voi yhtään mitään.

Konkreettisimmin tämä tuli esille kenties viime maaliskuussa, kun menetin auton hallinnan alennetusta ajonopeudesta huolimatta kahdesti samassa mutkassa. Toisella kerralla auton ohjautuessa vastaantulevien kaistalle ja alkaessa kääntyä poikittain jatkaakseen hallitsemattomasti penkereen yli, oli vain hyväksyttävä asia, kiitettävä isää turvavöiden käytön ehdottomuudesta, suljettava silmät, rutistettava ohjauspyörästä ja toivottava parasta.  Kovasta lopputärähdyksestä huolimatta edes hiuskarvaa ei katkennut.

Loppujen lopuksi me olemme kaikki vain matkustajia hallinnantunteestamme huolimatta. Se ei tokikaan tarkoita, että pitäisi lopettaa yrittämästä, sillä omalla toiminnallaan voi vaikuttaa asioihin. Elämän tärähdyksissä on hyvä pyrkiä optimoimaan olosuhteita parhaan taitonsa mukaan: kiinnittää turvavyö, tutustua hallintalaitteisiin, sopeuttaa toimintaansa olosuhteisiin ja pyrkiä ennakoimaan. Toisinaan sitä voi löytää itsensä liftaamasta, mutta ei se mitään. Matka jatkuu ja tulee uusia mahdollisuuksia onnistua.

4 kommenttia artikkeliin ”Vaikka tekisin parhaani, ei se aina riitä – ja se on ihan ok

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s