Ajattelin uraani ja kieltäydyin vakipaikasta

20200415_2044427370606725194769465.jpg

Kuukausi sitten sain puhelun kesken työpäivän, jossa iloinen naisääni kertoi minun tulleen valituksi hakemaani vakanssiin. En meinannut puhelun aikana saada suunvuoroa ollenkaan, joten keskeytin selostuksen työsuhteen alkamisajankohdasta ja ilmoitin, että minun on vielä mietittävä otanko paikan vastaan. Ensin tuli tyrmistynyt hiljaisuus ja sen jälkeen typertyneitä fraaseja. Kerroin ilmoittavani päätöksestäni seuraavien vuorokausien kuluessa.

Sen vuorokauden sitten mietinkin pääni pyörryksiin mitä ihmettä minun pitäisi tehdä. Haastattelussa esille tulleiden seikkojen perusteella tuntui siltä, että ottamalla paikan vastaan ottaisin urallani askeleen taaksepäin enkä suinkaan eteenpäin. Menettäisin huomattavan osan nykyisen työni suomasta vapaudesta ja myös vaihtelun. Toisaalta saisin tilalle vakinaisen työpaikan eli varmuuden leivän tulosta pöytään ja töiden jatkumisesta.

Koronatilanne alkoi hiljalleen päästä valloilleen Suomessa, uutisissa väläyteltiin talouskurimuksesta, 90-luvun laman työttömyysluvuista, minä mietin nykyistä asuntolainaa, Miehelle koittavia lomautuksia ja omien töideni jatkoa nykyisen sopimuksen päättyessä. Konsultoin asiassa Miestä, joka kertoi tukevansa minua päätöksessäni sekä erästä talomme työntekijää, jolla on alalta huomattavasti pidempi työkokemus kuin minulla ja sitten otin härkää sarvista ja kipitin esimieheni juttusille.

Lopulta kyse ei ollut enää siitä otanko paikan vastaan vai en, vaan siitä kuinka paljon annan painoarvoa vakinaisuudelle. Plus/Miinus-listani näytti jotakuinkin tältä:

+ Vakinaisuus

En voi vaikuttaa nykyisessä määrin työnkuvaani ja työaikaani

Joutuisin laittamaan lomani samaan linjaan muun henkilöstön kanssa toisin kuin nyt

Samat seinät, samat ihmiset, kokoajan sisällä

Minut laskettaisiin hoitajamitoitukseen (eli en saisi tehdä oman alani työtä 100% ajasta toisin kuin nykyisessä työssäni normaalisti)

Vaikka miinuksia olikin huomattavasti enemmän, kaikki miinukset ja plussat eivät ole saman arvoisia. Mutta kuinka paljon ja minkä kokoisia miinuksia vakinaisuuteen voi sisällyttää?

Arvostan työssäni viimeiseen asti vapautta. Tällä hetkellä sitä on varsin paljon ja olen pystynyt mm. neuvottelemaan työaikani paremmin itseäni ja asiakkaitani palveleviksi. Sillä että menen töihin kahdeksaksi seitsemän sijaan, on ollut todella suuri merkitys elämänlaadulleni. Lisäksi saan määritellä ja rajata omaa työnkuvaani varsin laajasti ja muutoinkin taaplata tyylilläni.

Lopulta mietin asiaa myös kaavailemani urakehityksen (!) näkökulmasta: kumpi työpaikka palvelee minun urani kehittymistä paremmin? Millaisena nään työni 5 vuoden päästä? Entä kymmenen? Millaisia askelia minun tulisi ottaa seuraavaksi, jotta menisin kohti näitä näkymiä? Olisiko urakehitykseni kannalta hyvä, jos ottaisin nyt yhden askeleen taaksepäin ja saattaisin päästä seuraavaksi eteenpäin vaikka kolme askelta? Jos valintaa pitäisi kuvailla jotenkin, niin paras olisi varmaankin mielikuva siitä ostaisitko 30 000 eurolla suomalaista metsää vai pistätkö pokerissa koko summan likoon ja jäät odottamaan muiden korttien paljastumista.

Seuraavana aamuna soitin takaisin naiselle ja kerroin, etten ota paikkaa vastaan, vaan jään odottamaan nykyisessä työssäni tuleeko tupla vai kuitti. Ääni puhelimessa oli närkästynyt ja minä helpottunut. Voihan toki olla, että löydänkin nyt itseni elokuussa kortistosta ja kiroan itseni maan rakoseen, mutta jonkinlaisilla todennäköisyyksillä voin olla raapustelemassa silloin myös vakinaistamispaperiani nykyiseen työhöni. Tupla tai kuitti!

Kuinka paljon arvoa annat tai antaisit vakipaikalle työelämässä?

8 kommenttia artikkeliin ”Ajattelin uraani ja kieltäydyin vakipaikasta

  1. Minun alallani vaihtuvuus on suurta ja siksi arvostan vakipaikkaa, MUTTA alallani vakipaikka ei tarkoita varmuutta siitä, että työpaikka olisi olemassa vielä vaikkapa viiden vuoden päästä. Kaupan ala on myllertänyt ja tulee vielä myllertämään lisää, joten en laita täysiä panoksia edes nykyisen vakipaikan säilymisen lotossa.

    Mutta toisaalta, en varmastikaan myöskään nauttisi siitä, että olisin vakinaistettu johonkin duuniin eläkeikääni asti (ellei se olisi sellainen, missä oli tarpeeksi vapautta, vaihtelua ja taidoissa etenemistä), sillä se ei antaisi lähtökohtia minkäänlaiseen ammatilliseen kasvuun ja kehittymiseen.

    Liked by 2 people

  2. Tosi mielenkiintoisia pointteja ja tosiaan aloissahan on isoja eroavaisuuksia! Mietin myös sitä, että olisin ottanut paikan vastaan ja haistellut menoa koeajan verran, mutta sekään ei tuntunut reilulta tätä työnantajaa kohtaan + se olisi voinut polttaa siltoja nykyiseen työpaikkaani. Vakipaikka olis kiva, mutta ei hinnalla millä hyvänsä!

    Liked by 2 people

  3. Itse teen viheralalla kausityötä, eli olen vuodessa 3-6kk työttömänä ja 6-9kk töissä, joka on alalla ihan perus käytäntö. Koskaan ei ole varma, tuleeko valituksi, mutta toisaalta itse olen saanut jalan hyvin oven rakoon pariin paikkaan. Nyt kolmatta kautta samassa firmassa.

    En vaihtaisi enää vakituiseen työhön (vaikka nykyinen firma tarjoaisi kin vakkaripaikkaa), jos suinkin mahdollista talven olla kotona ja vain kesät töissä. Työ on fyysisesti todella kuormittavaa ja aikataulut tiukkoja, tässä juuri 11 päivää olin töissä putkeen ja tällä alalla ihan normaalia settiä. Firmaan päin joustettava paljon. Palkka ei päätä huimaa todellakaan työmäärään nähden, mutta simti talvella ei tarvitse välttämättä ”elää sossun rahoilla”. Rakastan tällaista elämää, että voin kasvukauden pakertaa ihan hullun lailla, mennä jo 20 nukkumaan ja herätä 3:30, mutta talven taas voin vain olla kotona lämmittämäs ilman kiirettä puulämmitteistä taloa ja tehdä lumitöitä. Ja keskittyä itseensä, parisuhteeseen, ruuanlaittoon, harrastuksiin ja lemmikkieläimiin 🙈

    Silti tässä osavuoden työskentelylläkin pääsee myös kehittämään itseään työntekijänä, eli ei tartte vain tyytyä vaikka työsopimus aina onkin määräaikainen. Ensimmäisenä kautena olim ilmaisena opiskelijana, seuraavana oppisopimuksella ja tänä kautena olenkin jo täyspäiväinen työntekijä ja tiiminvetäjä. Vain taivas rajana oikeastaan, vaikka työskentelykausi onkin lyhyt.

    Vaikka eri aloilla ja eri spekseillä toimitaan, ymmärrän sun valintaa täysin!

    Liked by 1 henkilö

  4. Ihan super mielenkiintoista ja alkoi kuulostaa siltä, että on vaihdettava viheralalle! 😀 Tavoitteena olisi itsellä, että tulevaisuudessa töitä voisi tehdä ajallisesti vähemmän ja enemmän etänä. Nykyisessä paikassa(kaan) se ei toki tule onnistumaan, koska mulle maksetaan ajasta eikä tehdystä työstä. Mutta olen kuitenkin nyt lähempänä sitä ideaalia kuin olisin ollut siinä vakkaripaikassa, joka tosin varmuudellaan ja helppoudellaan houkutteli. Tosin sehän oli myös asian ongelma, mikään muu ei sitten houkuttanutkaan!

    Tykkää

  5. Mä en ole muita sopimuksia nähnytkään, kuin määräaikaisia. Joissakin määräaikaisissa paikoissa olisin voinut kirjoittaa vakkarin paperit, mutta osa paikoista on ollut sellaisia, että olen kiittänyt luojaa määräaikaisuudesta.

    Vakituinen työ toisi tietynlaista turvaa, mutta kyllä paikan pitäisi sitten oikeasti tuntua muutenkin oikealta minulle.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s