Keskikesää juhlittiin Jokitörmässä läpi yöttömän yön tikkaa heitellen, tuikkuja poltellen ja viiniä juoden. Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään niin talossa kuin vierastuvassakin, jonka päätin ehostaa lattiasta kattoon vielä edeltävällä viikolla.

Mies oli 10 päivää työhommissa satojen kilometrien päässä. Minä istutin kesäpikkusydämiä, ruskoliljoja ja kirsikkapuun, vaeltelin oman pihan kedoilla ihmetellen mistä nämä kaikki päivänkakkarat ovat ilmestyneet ja ihastellen harakankelloja ja pienen pieniä valkoisia kukkasia, jotka keijukaispolun lailla levittäytyivät villiniityn lomaan. Ja tosiaan remontoin sen pihasaunan vierastuvan – siitä lisää maanantaina!

Eräänä päivänä sitten havahduin siihen, että Mieshän on tulossa käymään kotona huomenna ja meillä on eletty kuin Ellun kanat. Pyykit olivat pesemättä, teekuppeja lojui siellä täällä, imuriin ei ollut kukaan koskenut ja astiatkin olivat lopussa. Kätevänä emäntänä (ja kunnianhimoisena remppamuijana) ripustin vuorotellen pyykkejä kuivumaan narulle ja naulasin maalatut lattia- ja reunalistat vierastupaan astuen lattiassa vain niille kohdille, joista maali oli jo kuivunut. Sain kuitenkin kaiken valmiiksi lupiinikimppuja ja itse ommeltuja pitsiverhoja myöden.

Niin kuin julkaisutahdista voi huomata, on täällä nautittu kesästä. Heinäkuussa blogi jää vuotuiselle lomalle, mutta elokuun 1. päivänä homma polkaistaan taas käyntiin. Ensi viikolla kuitenkin näätte ainakin vierastuvassa tapahtuneen muutoksen ja kenties kuulette jotakin opinnäytetyöstä, joka hyväksyttiin kiitettävin arvosanoin. Kuulemisiin siis!