Vaikka blogi ei olekaan päivittynyt normaaliin tahtiinsa sitten kesähelteiden alettua, niin olen ehtinyt paljon ajatella asioita. Etenkin ihan viime aikona, kun olen vetänyt unimyssyn päähäni ja sammuttanut valot viimeistään 20:30 käydäkseni nukkumaan. Varsinkin sitä olen ajatellut, että vaikken muista ollenkaan millaista elämää olen kuvitellut eläväni 24-vuotiaana, niin en villeimissä unelmissakaan olisi osannut päätyä tälläiseen yhtälöön jossa…

…en muuttanut ihan Pohjoiseen, mutta aika korkealle kumminkin…

…piha on niin suuri, ettei koira ole puolen kolmen kuukauden jälkeenkään vielä… ymmärtänyt uuden reviirinsä rajoja

…pihalla on navetta ja resiinavaja…

…YLE Kajaani seuraa Instagram-tiliäni…

…minulla on mies, koira, kissa ja bonuskissa…

…herään aamuisin kuudelta ja ehdottelen nukkumaan menoa puoli kahdesalta illalla…

…katson elokuvia puolikkaina pätkinä iltaisin…

…tai kokonaisina keskellä päivää…

…olen ihan supliikki oman elämäni #raksamuija…

…vedän unimyssyä päähäni ennen kymmentä viikonloppuisinkin…

…nautin keksimällä uusia keinoja säästää sähkökuluissa…

En tiedä onko kyseessä elämän vakiintuminen vai totaalinen mummoutuminen, mutta joka tapauksessa lapsenlapseni tulevat ihmettelemään entisaikoja, joina mummo opiskeluaikoinaan mankeloi liinavaatteita kerrostalon pesutuvassa parhaaseen biletysaikaan.