Nämä kirjoitukset kiinnostavat vuodesta toiseen

Processed with MOLDIV

Seuraan blogiini liittyviä lukuja nykyään varsin vähän, mutta asia jota kurkin säännöllisesti on luetuimmat julkaisut. Ihan jo siksikin, että etenkin faktaa sisältävät kirjoitukset haluan pitää ajantasalla.

Tässä TOP 5 julkaisut, jotka kuukausittain saavat runsaasti klikkauksia vuosienkin jälkeen.

Ploppaus on käkkäröiden ihastus! kirjoituksessa kerroin löytäneeni netin syövereistä luonnonkiharoiden rakastaman kuivausmetodin. Tällä T-paitasysteemillä kiharasta tulee varsin villi ja se täytyykin kesyttää vielä kuivumisen jälkeen ellei sitten halua ulkoilla aika kreisissä seksipörrössä.

Kahdeksan viikkoa lantiopohjan treeniä Elvien kanssa! oli osa kaupallista yhteistyötä, jossa sain lantiopohjan harjoittelun avuksi kehitellyn sensorin ja kerroin kahden kuukauden mittaisesta harjoittelujaksosta Elvien kanssa. Pidin Elviestä ja olemmekin edelleen tekemisissä, joskin harvemmin kuin kokeilujakson aikana. Pidempään Elvien kanssa treenatessa olen alkanut kaipaamaan sovelluksen harjoitteisiin enemmän ”pelimäisyyttä”, sillä pidemmän päälle sovellus tuntuu vähän turhan kliiniseltä.

Ehkäisyrengas – onko se mistään kotoisin? nousee kolmannelle sijalle enkä ihmettele. Edelleen kaiholla muistelen renkaan helppoutta ja varmuutta ja palaisin siihen oitis, jos voisin käyttää hormonaalista ehkäisyä. Jokaisen on toki mietittävä omista lähtökohdistaan itselle sopivin ehkäisymenetelmä, mutta voin antaa oman kokemukseni kautta vahvan suosituksen renkaalle.

Taatelikakku on helppo herkku! on toden totta juuri sitä mitä otsikko lupaa ja sen voi tehdä munattomana, maidottomana, gluteenittomana ja vegaaninakin, jos tarve niin vaatii. Itselle taatelikakku on mehevä joulunajan herkku, joka vain paranee pöydällä seisoessaan ja olenkin alkanut jo kalenterista katsella kohtaa, jolloin voisin tehdä ensimmäisen koe-erän.

Onko se kuukuppi oikeasti niin hyvä? kiinnostaa lukijoita edelleen kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Täällä ollaan edelleen vannoutuneita kupin käyttäjiä ja olen toiminut muutamalle ystävällekin kuppimentorina näinä vuosina. Mitä sitä hyvää vaihtamaan?

Näiden lisäksi suosittuja aiheita ovat myös muutaman vuoden takainen käyntimme Rokuan kansallispuistossa, listaukseni Kajaanin kirpputoreista ja selvitykseni fysioterapian monimuoto-opinnoista (allekirjoitan edelleen joka sanan!).

Ihanaa että tulette ja luette, yhdessä me teemme tämän blogin.

Askel omavaraisemmaksi

Niinä hetkinä, kun blogi oli keväällä ja kesällä hiljainen, minut löysi yleensä ulkoa joko pensselin tai lapion varresta ähisemässä. Monituisia projekteja tuli edistettyä, mutta yhden sain kokonaan valmiiksikin. Muokkasin nimittäin pari vuotta sitten aloittamani lavatarhan aivan uuteen muotoon!

Alunperin olin laittanut lavojen pohjalle kunnon kerrokset kartonkia sekä jätepaperia. Tälle ratkaisulle rikkakasvit nauroivat jo ensimmäisenä satokautena ja homma oli oikeastaan aikalailla menetetty. Virheestä viisastuneena kipaisin tällä kertaa paikallisesta tavaratalosta rullan maisemointikangasta ja toisaalta ison kuorman kuorikatetta. Näiden päälle sitten kasasin kaksi U-mallista lavaa kahteen kerrokseen. Lavoina käytin ihan kaupan tavan lavoja, jotka purin ja kasasin uudestaan haluamallani tavalla.

Toiseen lavaan istutin vanhoista lavoista säilöön otetut mansikantaimet, yrttejä sekä kesäkukkia. Toiseen puolestaan erilaisia salaatteja, porkkanoita ja pari pensasmustikkaa parempaa paikkaa odottamaan. Siirtohommista näivettyneet mansikat kasvoivat tämän kauden aikana hervottomiksi ja antoivat loppukesästä makoisia maistiaisia tulevasta. Myös kaupan heviosastolta ostetut yrtit kasvoivat varsin vallattomiksi. Salaatteja saatiin yli tarpeiden ja taivaallisia porkkanoita kiskoin muutama päivä sitten kolmesta rivistä ihan kiitettävän määrän.

Näistä määristähän ei mitään syksylle riittäviä varantoja saada, mutta vaikuttaa siltä, että loppukesät voidaan kaupasta kantaa kotiin niin halutessamme vain proteiininlähteet. Perunoille pitänee ensi keväänä tekaista vielä ihan oma lavansa.

Tänä vuonna ajattelin vielä kokeilla syyskylvöjä porkkanan ja valkosipulin kanssa. Ensi vuoden kylvöjä ajatellen on löydettävä jokin maistuvampi salaatti, sillä tämän vuotinen oli ikävän kitkerää natustettavaa. Ehkäpä otamme uusinnan edellisvuoden keräsalaatista, joka oli paitsi kaunista myös hyvänmakuista.

Syksyn kuulumiset

Viime viikonloppuna lueskelin Raili Mikkasen Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää (Tammi) ja katselin kuinka hohtavat haavat ripottelivat nurmelle kultasadetta. Aurinko paistoi kuulaasti ja olo oli seesteinen.

Edellisenä päivänä sain kuulla töissä, ettei minua oltu valittu hakemaani vakanssiin. En ollut pettymykseni kanssa yksin, vaan pahimmalta tuntui huomata kuinka pettyneitä kaikki muut olivat puolestani.

Tapasin kollegan kanssa samaisena iltana paikallisessa ravintolassa afterwörkkien merkeissä. Kuinka terapeuttista olikaan yhdessä puida tapahtunutta vääryyttä. Metodiksi valitsimme hyvää ruokaa, pullo skumppaa ja pari drinkkiä vielä myöhemmin -terapian. Nukkumassa olimme kymmeneltä.

Kunnon rypemisen jälkeen luin aurinkoisena lauantaina kirjaa Minna Canthin tyttäristä ja olo oli tyyni. Jos suljettujen ovien jälkeen ei näytä avautuvan uusia, on aika ottaa moottorisaha käteen ja tehdä sellainen. Niinpä aloin kirjoittaa viimeinkin paperille liiketoimintasuunnitelmaa ja istutin Miehen alas keskustelemaan lähitulevaisuudesta.

Edellä mainittujen pikkuhäppeninkien lisäksi elämä on ollut mukavan tasaista. Näivettyneiden kesäkukkien vaihtamista kanerviin, puiden kantamista sisälle, lattialämmityksen päälle laittamista, varpaankynsien lakkaamista syvän punaisiksi, rauhoittumista ja käpertelyä.

Tulevien viikkojen aikana aion kuunnella pitkään pölyttymässä ollutta Ed Sheerania, pysähtyä ihastelemaan taitekohdassa olevaa luontoa, haravoida nurmelle ilmestynyttä lehtimattoa ja syyslomailla perheeni kanssa. Sillä niin kuin Vexi Salmikin asian sanoitti maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.

Kaikella on hintansa

Turhan usein tyydymme näkemäämme ja tuudittaudumme sen luomaan kuvaan asioista. Luotamme tuohon hentoiseen pintaraapaisuun ja pidämme sitä kokonaiskuvana, vaikka totuus on aivan toinen. Useimmiten ulospäin näkyy vain se mitä näytettäväksi halutaan.

Asia on noussut mieleeni monissa yhteyksissä. Miten helposti ihmiset tuntuvat oikaisevan mutkat suoriksi ja varsin ikävään sävyyn puhuvat muista työpaikan kahvipöydässä. Miten kärkkäästi verkossa kommentoidaan faktana omia oletuksia tai piruuttaan levitetään valheellisuuksia. Miten keskustelupalstoilla nautiskellaan muiden asioista märehtimisestä. Kuinka kuvittelemme sosiaalisen median perusteella tuntevamme seurattavamme läpikotaisin.

Kuitenkin me omista elämistämme tiedämme, että kaikkilla valinnoilla on hintansa. Mikään ei tule ilmaiseksi, ei menestys, kauniisti muotoutuneet lihakset tai muutoin huoliteltu ulkonäkö. Meillä kaikilla on samat 24 tuntia vuorokaudessa käytettävänä, mutta toki henkistä, fyysistä ja sosiaalista pääomaa vaihtelevat määrät.

Parhaimmissakin parisuhteissa on ongelmansa joita yhdessä työstetään, menestyneimmän henkilön puoliso tuskin turhan usein saa rakkaansa töistä ajoissa kotiin, kauneimmat kulissit vaativat useimmiten myös eniten työtä ja aikaa, joka on muusta pois.

Toisinaan ihmettelen inhimillisyyden puutetta. Mikä meitä oikein vaivaa? Sokaistummeko toisinaan näkemästämme niin, ettemme pysty edes kuvittelemaan työtä ja myös uhrauksia kaiken sen takana? Olemmeko laiskistuneet ajattelemasta asioita pidemmälle? Emmekö uskalla asettua toisen asemaan, jotta ymmärtäisimme paremmin?

Välillä voisi tehdä hyvää pysähtyä hetkeksi ajattelemaan ja muistaa se, että asiat jatkuvat pintaa syvemmälle. Toisen menestys tai onni ei ole itseltä pois, vaan pikemminkin voisi tuoda lisää moninaista rikkautta myös itselle. Omalla suhtautumisella on suuri merkitys omaan elämään. Negatiivisuuden kehä ruokkii itse itseään. Silläkin valinnalla on siis hintansa.